Heti omasta koirasta seuraavaksi läheisin koira on tiputuksessa eikä ennuste ole hyvä. Ei mitään dramaattista, munuaiset ovat antaneet merkkejä jo jonkun aikaa. Ja jos on aika, niin on aika. Kuullaan nyt tietysti mitä lääkäri illalla sanoo.
Näenkö höpsön leuannakertajan vielä vai jäikö eilinen viimeiseksi? Ei ollut tepastelussa entistä tarmokkuutta eikä naamalla ihan samaa silmät sirrillään keimailua. En saanut kuulla tervetuliaislaulua. Leuka jäi nakertamatta. Saa nähdä. Toivotaan että lääkäri keksii vielä jotain. Mutta väkisin ei. Se on vähintä mitä uskollisten nelijalkaistemme puolesta voimme tehdä.
Niin siis Speedy nakertaa aina vähän leukaa jos sitä tervehtii kyykistyen. Ihan varovasti.
Päivitys:
Nyt se on matkalla kotiin mukanaan "saattohoitolääkkeitä" muutamaksi päiväksi.
3 kommenttia:
Ei ole pientä. On elämän kokoista, uskollisten, rakkaiden ystävien lähtö.
:´(
Kiitos.
Lähetä kommentti